Viimeisiä muistoja ja muistajia – Kaisa Kervisen uutuuskirja tuo Lapin sota-ajan lähelle

Julkaistu:

27.03.2017
| Kirjoittanut:

Hylsyjä tiellä – Saksalaisten ase- ja ammusvaruskunta Misissä 1941-1944 (Kaisa Kervinen 2017, paino: Erweko Oy, Oulu, 176 sivua, kovakantinen)
Hylsyjä tiellä – Saksalaisten ase- ja ammusvaruskunta Misissä 1941-1944 (Kaisa Kervinen 2017, paino: Erweko Oy, Oulu, 176 sivua, kovakantinen)

Tarmokas kirjailija Kaisa Kervinen Oulusta on saanut kansiin jo kolmannen sota-aikaan sijoittuvan, aitoihin ajan ihmisten haastatteluihin ja kokemuksiin pohjautuvan kirjansa Hylsyjä tiellä – Saksalaisten ase- ja ammusvaruskunta Misissä 1941-1944.

Kervinen on kotoisin Rovaniemen ja Kemijärven välimaastosta Pirttijärven kylästä, Taipaleen tilalta. Hän joutui tai pääsi – miten vain ajatellaan – 4-vuotiaana evakoksi Ruotsiin. Tästä evakkoteemasta hän kirjoitti teoksen Pikkupiika Pakolainen vuonna 2014.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, uunista pulpahti toinen samaan aikaan sijoittuva teos, joka kuvaa sota-ajan elämänmenoa ja suuria muutoksia Lapin kylässä nimeltään Misi. Misi on aivan Pirttijärven naapurissa ja Kaisalle tuttua seutua jo lapsuudestaan.

Saksalaisten miehitys ja yhteiselo suomalaisten kanssa toisen maailmansodan aikaan oli iso muutos, joka loi vanhemmassa polvessa kyräilyä ja epävarmuuden tunnetta, mutta johon lapset ja nuoret suhtautuvat kiinnostuksella uutta kohtaan.

Tuohon aikaan saksalaiset rakensivat Misin kylään suuren ase- ja ammusvaruskunnan. Misistä tuli saksalaisten, jotka olivat tulleet suomalaisten avuksi Neuvostoliittoa vastaan, Lapin pääampumatarvikevarasto. Misin alueelle rakennettiin satoja ammus- ja aseparakkeja sekä asuntoparakkeja, talleja ja jopa jalkapallokenttä.

Naistyöntekijöille oli omat parakit ja suuri keittiö sekä muut huoltorakennukset pesuloineen, ompelimoineen, ruokaloineen. Suojeluskuntatalo muutettiin sairaalaksi. Saksalaiset rakennuttivat jopa rautatien sivuraiteen Lapaliovaaraan. Tämä kaikki työllisti myös suomalaisia, muun muassa topparoikkia. Puutavaran menekki oli valtavaa ja tätä varten saksalaisilla oli lähikylissä useita vankileirejä, joihin oli tuotu enimmäkseen venäläisiä sotavankeja puusavottaan.

Rakentaminen vuosina 1941-1944 oli nopeaa ja sillä valmistauduttiin sotavoittoon Neuvostoliitosta yhteisenä rintamana.

Kervisen kirjan arvoa lisää se, että päähaastateltava on kaiken itse nuoruudessaan nähnyt ja kokenut, misiläinen, nykyään rovaniemeläinen, palvelutalossa asuva terävämuistinen Kauko Honkasilta.

Honkasilta sivulla 50:

”Saksalaisia oli joka paikassa. Niitä on mielestäni ollut vakinaisina noin 700 sotilasta… mutta eivät ne kaikki muut 5000 olisi kerralla Misin parakkeihin mahtuneet. Tietenkin ne voivat laskea ne maantietä pitkin Sallaan marssijatkin mukaan, kun ne pysähtyivät levähtämään ja pystyttivät telttojaan kankaillemme… Mene ja tiedä… Niitä on tullut ja mennyt itään tai junat vieneet lomalaisia etelään, josta ne menivät laivoilla Saksaan tai palasivat kauttakulkusopimuksen edellyttämällä tavalla takaisin. Me emme lukua pitäneet… Rovaniemen ja Kemijärven välinen rautatie oli silloin kovilla.”

Kirjoitustyössä Kaisaa ovat auttaneet toinen nuorempi misiläinen Seija Mäkinen, johon Kaisa törmäsi pitkästä aikaa oululaisessa autokorjaamossa ja siitä se historiikin kokoaminen lähti.

Samoin apuna on ollut Kauko Honkasilta ja hänen tyttärensä Pirjo Pantsar.

Hylsyjä tiellä, s. 100-101. Vasen kuva: "Konstit on monet, Närhin emäntä meloo lautalla lehmänsä evakkotiellä. " Oikealla: "Evakkojunan ikkunasta katsoivat lapset Rovaniemen asemalla ulos ennen kuin juna jatkoi matkaa. Lapset osasivat vielä olla iloisia, heidän turvanaan olivat äidit ja muut pakoon menevät aikuiset." Jälkimmäinen kuva: SA-Kuva.
Hylsyjä tiellä, s. 100-101. Vasen kuva: ”Konstit on monet, Närhin emäntä meloo lautalla lehmänsä evakkotiellä. ” Oikealla: ”Evakkojunan ikkunasta katsoivat lapset Rovaniemen asemalla ulos ennen kuin juna jatkoi matkaa. Lapset osasivat vielä olla iloisia, heidän turvanaan olivat äidit ja muut pakoon menevät aikuiset.” Jälkimmäinen kuva: SA-Kuva.

Kirja ei ole pelkkä saksalaisten miehityskuvaus, jossa osa nuoremmasta polvesta oppi uuden kielen ja jossa vieras sotilas tuli ja rajasi tarkkaan vartioituja alueita pois kyläläisten hallusta.

Yhteiselo sujui loppujen lopuksi hyvin, kunnes ankarat rauhanehdot pakottivat suomalaiset ajamaan saksalaiset nopeasti pois maasta. Jälki oli rumaa, kun entinen liittolainen poltti, tuhosi ja miinoitti tiet, sillat ja kylät pakomatkallaan Jäämerentietä pohjoiseen.

Kirja on myös kuvaus tuon ajan elämän makuisesta elämästä, jonka osaksi tulivat pelko ja suru, myös uuden raivaaminen ja rakentaminen sotien lopulta päätyttyä.

Moni ei ehkä tiedä, kuinka mittava vaikutus saksalaisilla oli – jokaisella elämän osa-alueella – Lapin ja varsinkin Misin kaltaisten miehitettyjen kylien elämään 1940-luvulla.

Lapin sota otti osansa talvi- ja jatkosotien jo päätyttyä. Yksistään suomalaisten tappiot Lapin sodassa saksalaisia vastaan syyskuusta 1944 kevääseen 1945 saakka olivat 774 kaatunutta, 2904 haavoittunutta ja 262 kadonnutta.

Raju Lapin tuho tarkoitti kaiken aloittamista alusta, kun viimeinenkin saksalainen oli poistunut Lapin tuntureilta Norjaan 27.4.1945. Miinanraivaajilla, junaratoja korjaavilla topparoikilla, talon- ja sillanrakentajilla kuin muillakaan työtä tekevillä ei ollut aikaa jäädä murehtimaan menneitä.

Kervisen teos lukuisine lähteineen, haastatteluineen ja runsaine kuvineen on helppolukuisesti kirjoitettu aikalaiskuvaus. Se on kiintoisa opus niillekin, jotka eivät ole erityisesti historiasta tai edes Lapista kiinnostuneita. Lukija kääntää huomaamatta sivun toisensa perään.

Sotiemme vaiheet, pula-aika miesten ollessa rintamalla ja tavallisten eri ikäisten ihmisen arki selviytymisineen, sattumuksineen ja pelkoineen tulevat lähelle – toki saavuttamatta koskaan sotaa kokematonta lukijaa kokonaisvaltaisesti.

Kervisen teksti ei ole onneksi paatunutta, vaan siinä paistaa – kaikesta huolimatta – riemu, kipinä ja usko huomiseen. Miinoja Misissä raivattiin Sodankylän pioneerien toimesta yhä kesällä 2016, yli 70 vuotta Lapin sodan päättymisestä.

Kaisa Kervinen. Kuva: KivaaTekemistä.fi
Kaisa Kervinen. Kuva: KivaaTekemistä.fi

Hylsyjä tiellä -kirjanjulkistustilaisuus järjestetään ke 5.4.2017 klo 17 Lapin Metsämuseolla Rovaniemen Pöykkölässä, Metsämuseontie 7.

Tilaisuudessa Kaisa kertoo ”Misistä ja tuosta traagisesta ajasta sekä kirjan tekemisestä”. Luvassa on myös ’Kassabokin’ luovutus sekä 100 vuotta vanhan kiertokoululaisen Lukusetelin luovutus Lapin maakuntamuseolle. Kirjaa voi ostaa tilaisuudessa hintaan 25 euroa. Sisäänpääsy museoon ja kahvitarjoilu maksutta. Tilaisuuteen ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon. Tervetuloa!

**
Aiempaan kirja-arvioomme Pikkupiika Pakolaisesta (2014) voit tutustua tästä.

Kirjojen saatavuudesta ei ole tietoa. (päivitetty 2024)

**

KivaaTekemistä.fi / LikeFinland.com on koko Suomen kattava vapaa-ajan media ja hakupalvelu kivalle tekemiselle. Tykkää meistä Facebookissa.