Kirja-arvio

🔸🔸 Kaisa Kervisen uutuuskirja Helmi naisten joukossa on ilmestynyt 2018. 🔸🔸

Tämä on vahvinta Kaisaa. Oululainen kirjailija Kaisa Kervinen on tehnyt ison työn kootessaan edesmenneen äitinsä palapelinomaisista muisteluista, lappusista ja muistiinpanoista ehyen kokonaisuuden, tositapahtumiin perustuvan draamallisen tarinan äitinsä Helmin elämästä 1920-30-luvuilla Lapissa Kemijärven seudulla, Rovaniemeltä itään.

Tämä oli äidin viimeinen toive. Äiti tiesi, että Kaisa täyttää sen. Urakkaa on varmasti helpottanut molempien hyvä muisti sekä Kaisan uutteruus ja kirjoitustaito. Kaisa tietää mistä kirjoittaa, sillä hän itse on toki kotoisin samalta seudulta, jonne äiti päätti miehensä Yrjön kanssa perheen perustaa, Taipaleen taloon Pirttijärven vastarannalle, Kemijärven kirkonkylältä noin 50 km Rovaniemen suuntaan.

Kirjan arvoa nostaa se, että se on niin elämänmakuinen kuin tämänkaltainen teos voi ylipäänsä olla. Teksti on paikoin roisia arjen kieltä, mutta ei rivoa kuitenkaan. Piikana eri taloissa äiti sai nähdä paljon ja oppi maatalon askareet lehmän poi’ituksesta lapsen synnyttämisessä auttamiseen, heinänteosta jyvien loukuttamiseen varstalla irti tähkistä – ja puisten vesisaavien työntöön avannosta vesikelkalla ylös talolle (s. 189).

Sivulta 177:

”Tässä talossa oli paljon poroja. Sen hän tiesi. Hän tiesi myös, että talossa olisi paljon miehiä, omia poikia ja välillä asustelisi pirtissä poromiehiäkin, työtä riittäisi, mutta sitä hän oli tulossa tekemäänkin. Hän osasi lypsää, keritä lampaita, tehdä heinää, lapioida paskaa, pyykätä, kirnuta, kutoa, kehrätä ja laittaa ruokaa, poi’ittaa lehmiä ja hätäpäissään auttaa vaikka lapsenpäästössä.”

Työkuvauksiakin mielenkiintoisempaa on ihmisten väliset suhteet, joita kirja vilisee alusta loppuun, mutta lukija ei mene silti sekaisin. Kirja kuljettaa lukijaansa kronologisesti eteenpäin siitä pikkulapsen lohtumännystä, jonka juurella puoliorpo Helmi puhui äidilleen yläkertaan ja leikki kaverinsa Hilin kanssa, aina kirjan loppumetrien ihastumiseen ja vihillepääsyyn saakka.

Laajan 299-sivuisen kirjan sisältöä ja rakennetta kuvaa mainiosti teoksen alussa oleva äidin, Helmi Kulppi os. Kallaanvaaran, itsensä tekemä kaunis runo.

Helmi oli suustaan pätevä ja oppi piikana ollessaan pitämään puolensa, sanomaan tarvittaessa terävästikin naisten perään liian innokkaille poromiehille, joita taloissa vieraili, ja tarvittaessa emännillekin.

Emännät eivät aina tykänneet, kun Helmi, joka oli todella ahkera, halusi välillä myös tansseihin ja rientoihin muiden nuorten kanssa. Myös Lotta-toiminta tuli tutuksi yhdessä emäntien kanssa ja Helmi piti siitä, kuten myös kylien välisistä hiihtokilpailuista.

Lapsena Helmille oli hienoa päästä joskus isänsä kanssa – kun isä savotoiltaan jouti – lapsuuden kotoaan Isoltakylältä laivalla Kemijärven kirkonkylälle.

Myöhemmin aikuisena Helmi sai todistaa junan tuloa Kemijärvelle – junan, jonka matkalippua varten piti säästää varta vasten rahaa. Junassa hän tapasikin yhden emännistä, joille hän teki piian töitä, Välitalon Kaisan. Kaisa teititteli kaupunkireissulle hienosti pukeutunutta Helmiä, mutta alkoi sinutella, kun hoksasi matkatoverinsa olevan ”vain piika”. Junamatkan mukavassa juttutuokiossa iti kuitenkin yhden uuden työpaikan siemen.

Kirjassa on siellä täällä ajan ja aikalaisten kuvia elävöittämässä, paljon kiintoisaa vuoropuhelua aikuisten ihmisten iloineen ja suruineen, sekä mukavia runonparsia niin kirjan ihmisiltä kuin oikeilta runoilijoiltakin.

Sivulta 146, Helmin isä Lanteri:

”Muuta perintöä minulla ei ole antaa kuin nämä sanat:
Älä itteäs alenna, kyllä se maailma siitä huolen pitää.
Ja muista, että jokainen mies ei ole aviomies!”

Kirjan ajanjaksolle oli ominaista heikot taloudelliset olot ja niiden vaihtelut – riippuen paljon metsäyhtiöiden miehille tarjoamista savottatöistä kairassa. Välillä töitä oli enemmän ja välillä vähemmän.

Edelleen sivulta 146:

”Kolmikymmenluvun pula-aika kuritti talollisia, mökkiläisiä ja joutomiehiä joskus nälkärajan alapuolelle asti. Ei ollut töitä, ei ollut myöskään rahaa ja Lanteri oli joutunut joutomieheksi.”

Kirja kuvaa, kuinka metsänantimistakin välillä riideltiin. Joku oli varastanut jänisansasta saaliin.

Välillä kuolema vierailee taloissa ja suvussa. Keuhkotauti korjaa. Mutta Helmi selviää.

Värikäs ja vaiherikas kirja huipentuu arvolleen ansaitsevasti ihastumiseen. Helmi pääsee vihdoin emännäksi omaan kotiin ja taitaa sen taidon, vaikka välillä vasikka kuolee ja muitakin mutkia ilmaantuu.

Helmi kohtaa leskeksi jääneen Yrjö Kulpin, jolla on pieni poika Esa. Kerran käy niin, kun Yrjö oli ottanut savotan Naarmankairasta ja mennyt sinne hevosensa kanssa, niin järveltä soutelee Taipaletta kohden Kulus-ämmi tervehtimään:

”Päivää, minä tulin kattomaan, kuinka sinä poikaa ossaat hoitaa, annakko sille etes ruokaa?”

Tämä kohtaus ei pääty hyvin, ei ilman huutoa ja itkua. Kun ämmi soutaa vihmoo vihoissaan takaisin päin, Helmi muistaa mummonsa ohjeen. Mummo oli käskenyt tuhkata pahan jäljet, noitua ne pois. Niin Helmi tekikin – ja nauroi lopulta päälle.

Totta joka sana tai sitten ajan värittämää, Helmi Kallaanvaarasta tuli joka tapauksessa Rovaniemen pappilassa kirkkoherran aamenella rouva Helmi Kulppi. Kirja loppuu sopivasti ennen sotia ja ennen Helmin omia lapsia. Teoksen loppu on kaunis muutenkin.

—

Niin kovasti Kaisa saa aikaan aitoa, helppolukuista asiaa ja elämänkuvausta häntä itseään edeltäneestä ajasta, että ihmetellä täytyy. Melkein kuin hän olisi itse elänyt ajassa, ollut kirjan päähenkilö. Toki sota-aikana syntynyt Kaisa on paljon nähnyt elämää ennen nykyajan mukavuuksia ja tehomaataloutta.

Kovakantinen kirja on jämäkkä niin ulkoasultaan kuin sisällöltään. Se jättää lukijaansa jäljen. Vaikka tekniikat ja laitteet muuttuvat ajan yli, ihmisten tunteet ja vuorovaikutus pysyvät samanlaisina: ilo, suru, kateus, katkeruus, myötätunto, välittäminen, paheksunta, laiskottelu, auttaminen, yhteispeli, rakkaus.

🔸🔸 Kaisa Kervisen uutuuskirja Helmi naisten joukossa on ilmestynyt 2018. 🔸🔸

(saatavuudesta ei tietoa)

Aiempiin kirja-arvioihin Kaisan kirjoista ”Hylsyjä tiellä – Saksalaisten ase- ja ammusvaruskunta Misissä 1941-1944” (2017) ja ”Pikkupiika Pakolainen” (2014) voit tutustua tästä: Hylsyjä tiellä (saatavuudesta ei tietoa) ja Pikkupiika (painos loppunut).

Saatavuustietoja päivitetty 2024

🔸🔸

Jos haluat Tähtikohteeksi ja/tai että kerromme sinun kohteesi tarinan (tai esim. kirja-arvion ja kampanjan luontoon, retkeilyyn, matkailuun, aluehistoriaan tms. liittyvästä kirjastasi), otathan yhteyttä, puh. 0400 468 174 tai henri(a)kivaatekemista.fi. Olemme saaneet hyvää palautetta asiakkailtamme onnistuneista kampanjoista, joita teemme ympäri vuoden. Lue lisää

KivaaTekemistä.fi / LikeFinland.com on koko Suomen kattava vapaa-ajan media ja hakupalvelu kivalle tekemiselle. Tykkää meistä Facebookissa tai seuraa Instagramissa.